Rohkeasti omia polkuja

Olen aina tykännyt mietelauseista. Ne panevat omat ajatukset liikkumaan ja saavat miettimään  arvoja, elämää ja sen tarkoitusta. Kirjahyllystäni lötyy paljon mietelausekokoelmia, jotka olen lukenut aikoja sitten. Välillä tuntuu siltä, että kiireisessä nykymaailmassa ei ole enää hetkiä, jolloin saa pysähtyä, ottaa hetki itselleen ja miettiä jotain muuta kuin arkipäivisiä asioita. Flunssaa potiessa tuli oikea hetki pyyhkiä kirjoista pölyt pois.

”Kun ihminen ryhtyy miettimään päätöksensä seurauksia,
hän yleensä luopuu koko ajatuksesta
– vaatii suurta rohkeutta ottaa tiettyjä askeleita.”

Brasilialaisen kirjailija Paulo Coelhon mietelause iski minuun ensimmäisenä ja pisti miettimään, onko itselläni riittänyt rohkeutta tehdä elämää mullistavia päätöksiä.

Noin yhdeksän vuotta sitten sain ajatuksen lähteä kokeilemaan, minkälaista vapaaehtoistyö ulkomailla voisi olla. Tiesin ihan alusta asti, että haluan lähteä EVS-vapaaehtoiseksi Suomeen. EVS-tietokannasta löysin projektin, josta heti kiinnostuin.  Ei kestänyt kauan, kun jo sain ilouutisen, että minut oli valitttu.

Monet yrittivät puhua minua ympäri, ja välillä myös itseäni arvelutti, mitä seurauksia lähdöstäni voisi tulla. Kaikesta huolimatta en luopunut ajatuksestani. Jätin maisteriopinnot kesken ja lähdin yksin vapaaehtoiseksi Työväen Akatemiaan Kauniaisiin.

Suomessa kaikki oli täysin uutta minulle: vieraita ihmisiä ympärilläni, tuntematon ympäristö sekä uudenlainen arki. Vapaaehtoisjakson aikana suurin projektini oli Työväen Akatemian kampuksella sijaitsevan vanhan huvimajan maalaaminen. City-tyttönä minulla ei ollut aiempaa kokemusta maalaustöistä, joten en ikinä voinut kuvitella, kuinka paljon aikaa menee pintojen puhdistamiseen, pesemiseen ja itse maalaamiseen. Olin hyvin iloinen, kun sain yhdessä muiden vapaaehtoisten kanssa työn valmiiksi!

Kuva_1

Huvimaja maalaustöiden jälkeen

Kun sää ei suosinut ulkona maalaamista, vietin työpäiviäni kirjastossa, jossa töitä aina riitti. Laitoin vasta palautettuja kirjoja hyllyihin ja pidin huolta siitä, että ne olevat oikeassa järjestyksessä. Pääsin käsiksi vanhoihin valokuviin, jotka löytyivät Työväen Akatemian arkistosta. Siirsin satoja valokuvia skannerilla cd-levylle talteen toisten (toivottavasti) ihailtaviksi.

Kuva_2

Minä iloisena omassa huoneessani akatemian asuntolassa

Vaikka suurin osa ajastani meni töiden parissa, aikaa löytyi myös hauskanpitoon, erilaisiin kulttuuritapahtumiin osallistumiseen sekä uusiin kohtaamisiin. Tutustuin Työväen Akatemian opiskelijoihin, muihin EVS-vapaaehtoisiin ja moniin muihin uusiin ihmisiin. Muutamasta sain hyvän kaverin ja osaan heistä olen edelleen yhteydessä. Vapaaehtoistyöjakson myötä tutustuin myös suomalaiseen kulttuuriin, yhteiskuntaan sekä kieleen. Paljon tuli nähtyä, koettua ja opittua. Se aika jää ikuisesti mieleen.

Kuva_3

Tulovalmennuksessa Viittakiven opistolla muiden vapaaehtoisten kanssa

Puolen vuoden jälkeen, kun EVS-jaksoni oli päättynyt, palasin kotiini Latviaan. Vaikka sopeutuminen takaisin tavalliseen arkielämään tuntui kuinka vaikealta , yritin keskittyä opintoihin kaikin voimin.

Lukuisten suorittamatta jääneiden kurssien suorittaminen itsenäisesti ja pro gradu -tutkielman kirjoittamin vaati minulta paljon, mutta en silti hetkeäkään kadu tekemääni päätöstä lähteä EVS-vapaaehtoiseksi. Jälkeenpäin ajateltuna onneksi, sillä vapaaehtoispalvelun aikana opin niin paljon uusia asioita, joita en olisi koulunpenkiltä oppinut.

Päätös muuttaa Suomeen vakinaisesti valmistumisen jälkeen oli vielä rohkeampi. Se mullisti elämäni täysin. Mutta se on jo toinen elämäni vaihe, josta jonain päivänä ehkä innostun kirjoittamaan toisen blogikirjoituksen. Sen aiheena ei ole enää rohkeus, vaan sinnikkyys.

Milloin minä tein viimeksi jotain ensimmäistä kertaa? Tänään! Tänään minä kirjoitin elämäni ensimmäisen blogitekstin. Onneksi elämä  tarjoaa mielettömät mahdollisuudet tehdä juuri sitä, mikä itseä kiinnostaa. Ei saa antaa pelon lamaannuttaa.

Teksti: Ieva Silineviča

Kirjoittaja oli EVS-vapaaehtoisena Työväen Akatemiassa vuonna 2007. Suomeen hän muutti pysyvästi 2008, jonka jälkeen hän opiskeli kieltä sekä itsenäisesti että maahanmuuttajille suunnatussa koulutusohjelmassa. CIMOssa vuonna 2011 aloitettu työharjoittelu poiki vakinaisen työn nuoriso- ja kulttuuriyksikön projektikoordinaattorina. 

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s