Rohkeasti omia polkuja

Olen aina tykännyt mietelauseista. Ne panevat omat ajatukset liikkumaan ja saavat miettimään  arvoja, elämää ja sen tarkoitusta. Kirjahyllystäni lötyy paljon mietelausekokoelmia, jotka olen lukenut aikoja sitten. Välillä tuntuu siltä, että kiireisessä nykymaailmassa ei ole enää hetkiä, jolloin saa pysähtyä, ottaa hetki itselleen ja miettiä jotain muuta kuin arkipäivisiä asioita. Flunssaa potiessa tuli oikea hetki pyyhkiä kirjoista pölyt pois.

”Kun ihminen ryhtyy miettimään päätöksensä seurauksia,
hän yleensä luopuu koko ajatuksesta
– vaatii suurta rohkeutta ottaa tiettyjä askeleita.”

Brasilialaisen kirjailija Paulo Coelhon mietelause iski minuun ensimmäisenä ja pisti miettimään, onko itselläni riittänyt rohkeutta tehdä elämää mullistavia päätöksiä.

Noin yhdeksän vuotta sitten sain ajatuksen lähteä kokeilemaan, minkälaista vapaaehtoistyö ulkomailla voisi olla. Tiesin ihan alusta asti, että haluan lähteä EVS-vapaaehtoiseksi Suomeen. EVS-tietokannasta löysin projektin, josta heti kiinnostuin.  Ei kestänyt kauan, kun jo sain ilouutisen, että minut oli valitttu.

Monet yrittivät puhua minua ympäri, ja välillä myös itseäni arvelutti, mitä seurauksia lähdöstäni voisi tulla. Kaikesta huolimatta en luopunut ajatuksestani. Jätin maisteriopinnot kesken ja lähdin yksin vapaaehtoiseksi Työväen Akatemiaan Kauniaisiin.

Suomessa kaikki oli täysin uutta minulle: vieraita ihmisiä ympärilläni, tuntematon ympäristö sekä uudenlainen arki. Vapaaehtoisjakson aikana suurin projektini oli Työväen Akatemian kampuksella sijaitsevan vanhan huvimajan maalaaminen. City-tyttönä minulla ei ollut aiempaa kokemusta maalaustöistä, joten en ikinä voinut kuvitella, kuinka paljon aikaa menee pintojen puhdistamiseen, pesemiseen ja itse maalaamiseen. Olin hyvin iloinen, kun sain yhdessä muiden vapaaehtoisten kanssa työn valmiiksi!

Kuva_1

Huvimaja maalaustöiden jälkeen

Kun sää ei suosinut ulkona maalaamista, vietin työpäiviäni kirjastossa, jossa töitä aina riitti. Laitoin vasta palautettuja kirjoja hyllyihin ja pidin huolta siitä, että ne olevat oikeassa järjestyksessä. Pääsin käsiksi vanhoihin valokuviin, jotka löytyivät Työväen Akatemian arkistosta. Siirsin satoja valokuvia skannerilla cd-levylle talteen toisten (toivottavasti) ihailtaviksi.

Kuva_2

Minä iloisena omassa huoneessani akatemian asuntolassa

Vaikka suurin osa ajastani meni töiden parissa, aikaa löytyi myös hauskanpitoon, erilaisiin kulttuuritapahtumiin osallistumiseen sekä uusiin kohtaamisiin. Tutustuin Työväen Akatemian opiskelijoihin, muihin EVS-vapaaehtoisiin ja moniin muihin uusiin ihmisiin. Muutamasta sain hyvän kaverin ja osaan heistä olen edelleen yhteydessä. Vapaaehtoistyöjakson myötä tutustuin myös suomalaiseen kulttuuriin, yhteiskuntaan sekä kieleen. Paljon tuli nähtyä, koettua ja opittua. Se aika jää ikuisesti mieleen.

Kuva_3

Tulovalmennuksessa Viittakiven opistolla muiden vapaaehtoisten kanssa

Puolen vuoden jälkeen, kun EVS-jaksoni oli päättynyt, palasin kotiini Latviaan. Vaikka sopeutuminen takaisin tavalliseen arkielämään tuntui kuinka vaikealta , yritin keskittyä opintoihin kaikin voimin.

Lukuisten suorittamatta jääneiden kurssien suorittaminen itsenäisesti ja pro gradu -tutkielman kirjoittamin vaati minulta paljon, mutta en silti hetkeäkään kadu tekemääni päätöstä lähteä EVS-vapaaehtoiseksi. Jälkeenpäin ajateltuna onneksi, sillä vapaaehtoispalvelun aikana opin niin paljon uusia asioita, joita en olisi koulunpenkiltä oppinut.

Päätös muuttaa Suomeen vakinaisesti valmistumisen jälkeen oli vielä rohkeampi. Se mullisti elämäni täysin. Mutta se on jo toinen elämäni vaihe, josta jonain päivänä ehkä innostun kirjoittamaan toisen blogikirjoituksen. Sen aiheena ei ole enää rohkeus, vaan sinnikkyys.

Milloin minä tein viimeksi jotain ensimmäistä kertaa? Tänään! Tänään minä kirjoitin elämäni ensimmäisen blogitekstin. Onneksi elämä  tarjoaa mielettömät mahdollisuudet tehdä juuri sitä, mikä itseä kiinnostaa. Ei saa antaa pelon lamaannuttaa.

Teksti: Ieva Silineviča

Kirjoittaja oli EVS-vapaaehtoisena Työväen Akatemiassa vuonna 2007. Suomeen hän muutti pysyvästi 2008, jonka jälkeen hän opiskeli kieltä sekä itsenäisesti että maahanmuuttajille suunnatussa koulutusohjelmassa. CIMOssa vuonna 2011 aloitettu työharjoittelu poiki vakinaisen työn nuoriso- ja kulttuuriyksikön projektikoordinaattorina. 

Advertisements

Sådant är ölivet

loveshack

I Vänö Vänner har vi alla år sedan vi satt igång med verksamheten tyckt att det hopats med en hel del aktiviteter på sommaren, men att verksamheten nästan ligger nere under vinter halvåret. Vänöbor hade redan i flera år aktivt deltagit i europeisk överksamhet och skapat internationella kontakter. Det var föga överraskande 2010 att sekreteraren i föreningen föreslog att vi skulle börja med europeisk volontärtjänst och ta emot några volontärer för ett år på Vänö med omnejd.

Kommunen fann initiativet intressant, speciellt då en ung ungersk tjej redan hört sig för om de skulle vara intresserade av att ta emot henne som volontär. Kommunen tvekade lite men så föreslog vi att vi tillsammans kunde ta emot två volontärer, en från maj och den ungerska tjejen från september.

Sagt och gjort, vi på Vänö tog emot Edlira Fiore från Bergamo i Italien och kommunen stod som värd åt Dóra Asztalos, som bosatte sig i Kimito. Jag, Eelin Hoffström kom att koordinera projektet som gick under namnet Islandlife promotion. Volontärerna skulle under ett år leva öliv och bidra med en interkulturell inblick i vardagen hos oss andra öbor.

Dóra stannade hela året och här är några rader om hur hon upplevde det:

För det första blev jag volontär för jag ville se mig själv i en annan miljö, leva på ett annat sätt och prova nya saker. Volontärskap var det bästa valet för detta. Jag jobbade mest med barn och ungdomar på ungdomsgårdarna och jag gjorde olika verkstäder för dem. På sommaren arbetade jag på sommarlägren, detta var det mest givande för mig. Jag stannade i Kimito ett helt år så jag hann lära känna en massa människor både på jobbet och privat. Jag fick också uppleva den finländska naturen, som är så lugn och vacker.

Dora på middage med kollegor från kommunen

Dóra med kollegor från kommunen

Även om Dóras del av projektet fungerade som den livsomvälvande upplevelse som beskrivs här ovan, så blev projektet inte riktigt som vi tänkt oss på Vänö. Edlira som skulle stanna ett år beslöt efter fyra månader att åka tillbaka till Italien och sedan vidare därifrån till England.

Från tropikerna till Skandinavien

Det blev en tom plats att fylla då Edlira aktivt deltagit alla arrangemang på Vänö under sommaren. Vi ville inte ge upp och tänkte prova med en ny långtidsvolontär. Denna gång beslöt vi att samarbeta med en organisation på ön Reunion i Indiska Oceanen.Ön har en helt annan identitet än Vänö men vi beslöt göra ett försök, kanske det finns ett ösamband trots många olikheter.

Efter ett provbesök i slutet av 2011 kom Florian Damour till Vänö i april 2012. Florian kom att stanna hos oss i elva månader. Han bidrog med cirkusaktiviteter inte bara på Vänö utan även på Kimitoön och speciellt i Rosala skola.

Florian med eleverna i Rosala_1

Florian med eleverna i Rosala

Florian berättar:

Jag valde inte projektet utan det kom till mig som en möjlighet att få erfarenhet att arbeta med barn och ungdomar samtidigt som jag gavs tillfälle att upptäcka den enastående Åboländska skärgården, lära mig nya språk inklusive engelska. Det var ett äventyr och en kulturchock att komma från tropikerna till Skandinavien. Chocken kom redan under det första provbesöket, men mitt beslut förstärktes om att komma. Min främsta uppgift var att arbeta med cirkus, men jag skulle också ta hand om Vänös kulturhus och skriva en blogg om mitt liv som volontär.

Det bästa som hände mig under mitt volontärskap var min resa till Lappland med kompisar jag träffade på en träning för nya volontärer i Finland. Det var som en dröm som jag inte kunde tro var sann innan jag upplevde den!

Europeisk Volontärtjänst är ett superbt sätt att uppleva en främmande kultur och ta med sig hem de bra sakerna. Det är också ett sätt att sätta sig själv på prov, med andra ord att växa som människa. Man bör minnas att vårt sätt att tänka och vara, inte nödvändigtvis är det enda sättet. Nu när jag är tillbaka i mitt vanliga liv, är jag stolt över att jag levt denna upplevelse och när jag tänker på denna tid i mitt liv är det alltid med ett leende på mina läppar. Även om det känns som om det var en evighet sedan dess är minnena ännu färska.

Majoriteten av våra internationella volontärer har understötts av Europeiska Kommissionens ungdomsprogram Youth in Action, som nu går under namnet Erasmus+. Vänö Vänner har ackrediterat sig som en sändande, mottagande och koordinerande organisation i europeisk volontärtjänst (EVS – European Voluntary Service) och har därför möjlighet att både sända och motta volontärer. Om detta låter som ett lockande alternativ för just dig, tag kontakt med oss i Vänö Vänner: vano.vanner.evs(at)gmail.com eller besök vår Facebook grupp för EVS på Kimitoön.

Text: Eelin Hoffström, sekreterare, Vänö Vänner

Texten publicerades första gången sommaren 2015 i tidningen RoHit – Tidning för Hitis skärgård (s. 17-19).